Länsi-Lapin ja Rovaniemen haitallisten vieraskasvien torjunta -hanke

Haitallinen vieraslaji, vieraslaji vai tulokaslaji?

Joskus termit vieraslaji, haitallinen vieraslaji ja tulokaslaji sekoittuvat keskenään, ja niitä käytetään synonyymeinä, vaikka jokainen termi tarkoittaa eri asiaa. Tulokaslaji on eliölaji, joka on levinnyt uudelle alueelle omatoimisesti ilman ihmisen myötävaikuttamista. Suomessa tulokaslajeja ovat esimerkiksi neitoperhonen ja villisika. Vieraslaji on eliölaji, joka on levinnyt uudelle alueelle ihmisen tahallisella tai tahattomalla myötävaikutuksella. Kaikki vieraslajit eivät ole ympäristölleen haitallisia. Esimerkiksi peruna on vieraslaji, joka on tuotu Suomeen ihmisen mukana. Haitallisen vieraslajin määritelmä on sama kuin vieraslajilla. Haitalliseksi lajin tekee kuitenkin se, että se leviää ja kasvaa alueella aiheuttaen niin ekologista, sosiaalista, taloudellista kuin esteettistä haittaa. Suomessa haitallisia vieraslajeja ovat esimerkiksi yhdistyksemme vieraskasvihankkeen kasvit komealupiini, kurtturuusu sekä jättipalsami.

Komealupiini

Komealupiini (Lupinus polyphyllus) on monivuotinen, siemenlevitteinen hernekasvi, joka on alkuperäisesti kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomeen se on tuotu 1800-luvulla koristekasviksi, ja sitä on kasvatettu myös tutkimuskäytössä. Komealupiini kasvaa 0,5-1,5 metriseksi, ja sillä on pitkulaiset kukinnot, joiden väri vaihtelee sinisen, violetin, vaaleanpunaisen sekä valkoisen sävyissä ja sen lehdet ovat sormilehdykkäiset. Komealupiini kukkii kesä-heinäkuussa, jonka jälkeen kasviin muodostuu harmaan sävyiset ja pinnaltaan karvaiset siemenkodat. Suomessa komealupiini kasvaa esimerkiksi teiden ja jokien varsilla, pihapiireissä, joutomailla ja jopa hiekkaisilla kankailla.

Komealupiini on haitallinen ympäristölleen monella eri tavalla. Komealupiinin juurissa on nystyröitä, joiden avulla se sitoo ilmakehästä typpeä maaperään. Tämä on haitallista siksi, että maaperään sitoutunut typpi rehevöittää maaperää, jolloin kasvi syrjäyttää karumpaan maaperään tottuneita kasveja kuten keto- ja niittykasveja, jotka ovat jo harvinaistuneet. Laajoina kasvustoina komealupiini heikentää luonnon monimuotoisuutta, sillä kasvi syrjäyttää helposti hennommat kasvit, ja alueelle syntyy haitallista monokulttuuria. Komealupiinilla on myös negatiivinen vaikutus pölyttäjiin, sillä se mahdollisesti heikentää kimalaisten lisääntymiskykyä, eikä kelpaa päiväperhospopulaatioiden ravinnoksi. Kasvin on lisäksi huomattu vähentävän hyönteisten kokonaismäärää kasvupaikallaan.

Lupiinia voi torjua monin eri tavoin. Yksittäisille kasveille ja pienille esiintymille sopii kasvin kitkeminen juurineen. Laajempia esiintymiä voi niittää. Niitto tulisi tehdä ennen kukintaa ja suorittaa kolme kertaa kasvukauden aikana. Niittojäte tulee aina kerätä pois, sillä se rehevöittää maaperää lisää. Kasvuston voin myös peittää mustalla paksulla muovilla, joka jätetään paikoilleen 2-3 vuodeksi. Peittäminen sopii erityisesti selvärajaisille esiintymille. Juurineen kitkettäessä tulee muistaa kysyä maanomistajan lupa, mikäli esiintymä ei ole omalla maalla. Kasvin kukintoja voi kuka tahansa kerätä vapaasti ilman lupaa, ja kukintojen kerääminen rajoittaa kasvin leviämistä, sillä silloin siemenkodat eivät ehdi kehittyä.