Länsi-Lapin ja Rovaniemen haitallisten vieraskasvien torjunta -hanke
Haitalliset vieraskasvit lisääntyvät hälyttävästi myös Lapissa ja ilmastonmuutoksen kiihtyessä ongelma tulee pahenemaan. Vieraskasvit tuhoavat Lapin kauniin ja karun maiseman ja tukahduttavat alleen paikallisen kasvillisuuden. Toteutamme Kainuun Ely-keskuksen rahoituksella vieraskasvien torjuntaan tähtäävää hanketta vuosina 2022-2024 Länsi-Lapin kunnissa ja Rovaniemellä.
Hankkeen tärkeimmät toimenpiteet ovat valistus ja tietoisuuden lisääminen haitallisista vieraskasveista sekä vieraskasvitalkoiden järjestäminen. Järjestämme talkoita yhdessä hankeessa mukana olevien kuntien kanssa (Kemi, Keminmaa ja Pello) sekä aktiivisten yhteisöjen (esimerkiksi asukasyhdistykset, kyläyhdistykset sekä harrasteyhteisöt) kanssa. Tapahtumissa jaamme tietoa vieraskasvien tunnistamisesta ja oikeaoppisesta torjunnasta sekä vieraskasvijätteen hävityksestä.
Pääasiassa keskitymme hankkeessamme torjumaan kolmea haitallista vieraskasvia: lupiinia, jättipalsamia ja kurtturuusua.
Varsinaisen hanketyömme lisäksi koordinoimme vieraskasvijäteastiatoimintaa yhteistyössä kuntien ja paikallisten jätehuoltoyhtiöiden kanssa. Vieraskasvijäteastiatoiminta aloitettiin Lapin vieraskasvit tunnetuksi ja haltuun -hankkeen aikana.
Vieraskasvijäteastioiden sijainnit kesällä 2024
Vieraskasvihankkeen yhteenvedot vuosittain
Komealupiini
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) on monivuotinen, siemenlevitteinen hernekasvi, joka on alkuperäisesti kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomeen se on tuotu 1800-luvulla koristekasviksi, ja sitä on kasvatettu myös tutkimuskäytössä. Komealupiini kasvaa 0,5-1,5 metriseksi, ja sillä on pitkulaiset kukinnot, joiden väri vaihtelee sinisen, violetin, vaaleanpunaisen sekä valkoisen sävyissä ja sen lehdet ovat sormilehdykkäiset. Komealupiini kukkii kesä-heinäkuussa, jonka jälkeen kasviin muodostuu harmaan sävyiset ja pinnaltaan karvaiset siemenkodat. Suomessa komealupiini kasvaa esimerkiksi teiden ja jokien varsilla, pihapiireissä, joutomailla ja jopa hiekkaisilla kankailla.
Komealupiini on haitallinen ympäristölleen monella eri tavalla. Komealupiinin juurissa on nystyröitä, joiden avulla se sitoo ilmakehästä typpeä maaperään. Tämä on haitallista siksi, että maaperään sitoutunut typpi rehevöittää maaperää, jolloin kasvi syrjäyttää karumpaan maaperään tottuneita kasveja kuten keto- ja niittykasveja, jotka ovat jo harvinaistuneet. Laajoina kasvustoina komealupiini heikentää luonnon monimuotoisuutta, sillä kasvi syrjäyttää helposti hennommat kasvit, ja alueelle syntyy haitallista monokulttuuria. Komealupiinilla on myös negatiivinen vaikutus pölyttäjiin, sillä se mahdollisesti heikentää kimalaisten lisääntymiskykyä, eikä kelpaa päiväperhospopulaatioiden ravinnoksi. Kasvin on lisäksi huomattu vähentävän hyönteisten kokonaismäärää kasvupaikallaan.
Lupiinia voi torjua monin eri tavoin. Yksittäisille kasveille ja pienille esiintymille sopii kasvin kitkeminen juurineen. Laajempia esiintymiä voi niittää. Niitto tulisi tehdä ennen kukintaa ja suorittaa kolme kertaa kasvukauden aikana. Niittojäte tulee aina kerätä pois, sillä se rehevöittää maaperää lisää. Kasvuston voin myös peittää mustalla paksulla muovilla, joka jätetään paikoilleen 2-3 vuodeksi. Peittäminen sopii erityisesti selvärajaisille esiintymille. Juurineen kitkettäessä tulee muistaa kysyä maanomistajan lupa, mikäli esiintymä ei ole omalla maalla. Kasvin kukintoja voi kuka tahansa kerätä vapaasti ilman lupaa, ja kukintojen kerääminen rajoittaa kasvin leviämistä, sillä silloin siemenkodat eivät ehdi kehittyä.
Jättipalsami
Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksivuotinen siemenlevitteinen mehevävartinen ruohokasvi, joka kasvaa keskimäärin 1-1,5 metriä korkeaksi, mutta voi kasvaa jopa kolmimetriseksi sopivalla kasvupaikalla. Suomeen jättipalsami on tuotu 1800-luvulla koristekasviksi Aasiasta, Himalajan vuoristoalueilta. Jättipalsamin lehdet ovat suikeat ja sahalaitaiset, kukinto on terttumainen ja kukkien väritys on yleensä vaaleanpunainen, mutta niitä voi esiintyä myös tummanpunaisen ja valkoisen sävyissä. Jättipalsami kukkii kesäkuusta jopa pakkasten tuloon saakka, ja pienetkin yksilöt voivat kukkia. Kukkimisen jälkeen muodostuvat litumaiset hedelmät, jotka kypsinä paukahtavat herkästi auki. Tästä syystä kasvia kutsutaan kansankielisesti nimellä paukkupalsami. Suomessa jättipalsamia kasvaa esimerkiksi rantakosteikoilla, tunkioilla, ojissa ja peltojen laidoilla.
Jättipalsamilla on ympäristölleen monenlaisia haittoja. Kasvin juuristo on hento, mistä syystä se altistaa maaperää eroosiolle, koska sen kyky sitoa maaperää on heikko. Esimerkiksi joenvarsikosteikoissa, joissa jättipalsamia kasvaa, maa-aines pääsee herkästi valumaan vesistöön, mikä voi aiheuttaa ongelmia kalojen kutusorakoille. Kasvi muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja syrjäyttäen muuta kasvustoa tieltään, mikä taas aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Suurien ja houkuttelevien kukkiensa ansiosta jättipalsami kilpailee pölyttäjistä oman lajistomme kanssa. Jättipalsamin on myös huomattu vaikuttavan kasvupaikallaan negatiivisesti selkärangattomiin niin maan alla kuin maan päällä niitä vähentäen.
Jättipalsamia voi torjua helposti käsin kitkemällä. Kitkeminen sopii erityisesti pieniin esiintymiin. Kasvi lähtee helposti maasta nykäisemällä sen hennon juuriston takia. Laajoja esiintymiä voi niittää 2-3 kertaa kasvukauden aikana, kunhan muistaa niittää kasvin alimman nivelen alapuolelta. Hyvin laajoille esiintymille voi käyttää apuna esimerkiksi lampaita, jotka laiduntaessaan torjuvat jättipalsamia syömällä sitä. Mikäli kasviin on ehtinyt jo muodostua siemeniä, tulee torjunnassa olla hyvin tarkka, sillä siemenkodan revetessä siemenet voivat lentää jopa seitsemän metrin päähän.
Kurtturuusu
Kurtturuusu (Rosa rugosa) on monivuotinen 0,5-1,5 metriseksi kasvava pensas, joka leviää siemenistä sekä juurivesoistaan. Suomeen kurtturuusu on tuotu 1800-luvulla koristekasviksi Itä- ja Koillis-Aasiasta. Kurtturuusun lehdet ovat paksut, kurttuiset ja alapuoleltaan karvaiset ja uurteiset. Kasvin varsi on tiheästi piikikäs. Piikit ovat suoria, kooltaan vaihtelevia ja karvaisia. Kurtturuusu kukkii kesä-syyskuussa. Kasvilla on yksinkertainen kukinto, jossa on viisi terälehteä, jotka ovat sävyltään joko aniliininpunaiset tai valkeat. Kukkimisen jälkeen kasviin muodostuu kiulukoita, jotka ovat väriltään punaisia, ja hieman litistyneen nauriin muotoisia. Suomessa kurtturuusua kasvaa karkulaisena merenrannoilla, saaristoissa ja taajamissa.
Muiden haitallisten vieraskasvilajien tapaan kurtturuususta on ympäristölleen monenlaista haittaa. Kasvi muodostaa tehokkaasti juurivesoja, joiden avulla se leviää laajalle alueelle, ja pahimmillaan muodostaa läpitunkemattomia tiheikköjä, syrjäyttäen samalla muuta kasvustoa. Erityisesti merenrannoilla ja saaristoissa kurtturuususta on tullut suuri ongelma. Se syrjäyttää alkuperäistä lajistoa ja haittaa alueiden virkistyskäyttöä. Kasvin on myös havaittu lisäävän karikkeen määrää, jota oma lajistomme ei ole mahdollisesti sopeutunut hajottamaan. Lisäksi on huomattu, että kurtturuusupensaiden alla kasvaa vähemmän kasveja ja sammalpeite on vähäisempää. Kurtturuusun kiulukat eli ruusunmarjat leviävät helposti vesistöjen avulla pitkienkin matkojen päähän uusille kasvupaikoille.
Kurtturuusua voi torjua monin eri tavoin. Pienet pensaat voi kitkeä juurineen ja isommat pensaat leikataan ensin alas, jonka jälkeen kaivetaan juurakko pois maasta. Pensasta voi myös näivettää eli kaikki vihreät ja uudet versot leikataan pois. Tämä tehdään 3-4 kertaa kasvukauden aikana ja seuraavina vuosina 2-3 kertaa kasvukauden aikana niin pitkään, että koko kasvi lopulta kuolee. Koko kasvuston voi myös leikata kokonaan alas ja peittää paksulla mustalla muovilla, joka jätetään paikoilleen vähintään pariksi vuodeksi. Kiulukoita keräämällä voidaan estää siementen leviämistä.
Torjunnasta ja jätehuollosta
Haitallisia vieraskasvilajeja torjuttaessa on tärkeää oikea-aikainen torjunta sekä oikeaoppinen jätteen käsittely. Komealupiinia ja jättipalsamia torjuttaessa torjunta kannattaa ajoittaa siten, että kasveihin ei ole ehtinyt muodostumaan siemeniä eli torjunta tulisi suorittaa mielellään ennen kukintojen syntymistä. Kurtturuusunkin torjunta kannattaa aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Haitallisten vieraskasvilajien torjunta on pitkäjänteistä, useamman vuoden kestävää työtä.
Haitallisten vieraskasvien kasvijätteen käsittely on yksi torjunnan kulmakivistä. Kasvijätteen voi kerätä esimerkiksi kestäviin jätesäkkeihin, joissa kasvijätteen voi mädättää, viedä sen polttokelpoiseen jätteeseen, vieraskasvijäteastiaan tai jäteasemalle. Voit kysyä alueesi omalta jätehuoltoyhtiöltä lisätietoa siitä, minne jätteen voi viedä, jos olet asiasta epävarma. Vieraskasvijäteastioita löytyy tällä hetkellä kuudesta Lapin kunnasta. Voit tarkastaa jäteastioiden sijainnit täältä. Muistathan, että vieraskasvijäte EI koskaan kuulu puutarhajätteeseen; se on yksi yleisimmistä reiteistä, minkä kautta kasvit ovat päässeet leviämään uusille alueille.
Lisätietoa haitallisista vieraslajeista löydät vieraslajit.fi -sivustolta. Sivustolle on koottu laajasti tietoa mm. haitallisista vieraslajeista, niiden tunnistuksesta sekä torjunnasta ja aiheeseen liittyviä artikkeleja. Sivuston kautta voit myös itse ilmoittaa vieraslajihavainnoistasi.