)
Tunturiluuta – upeita tuntureita, hillasoita ja litimärkiä kenkiä
Kaikkien aikojen ensimmäinen talkoovaellus on nyt takana päin ja mieli yhtä aikaa haikea ja äärimmäisen kiitollinen. Talkoovaellusta lähti suorittamaan pieni joukko työtä pelkäämättömiä rohkelikkoja, joille Lapin luonto ja sen auttaminen ovat sydämen asioita. Vaelluksella uusimme kulkemamme UKK-reitin merkinnät ja siivosimme roskat.
Vaelluksemme alkoi Tuntsan pubilta torstaina 6.8. Nautimme yhteisen lounaan, minkä jälkeen meidät kuljetettiin lähtöpisteelle Tuntsan keittokatokselle. Ennen ensimmäisen vaelluskilometrin täyttymistä pääsimme jo tosi toimiin, kun metsäautotien varresta löytyi poltettu lasikuituvene tai oikeastaan sen rippeet. Ensimmäiset jätesäkilliset täyttyivät hetkessä lasikuidusta ja sulaneesta alumiinista. Tämän jälkeen oli onneksi jätteiden osalta hiljaisempaa ja saimme keskittyä reittimerkintöihin. Ensimmäinen yöpaikkamme oli Nuoluskurun kodalla, mistä jatkoimme seuraavana aamuna kohti Takkaselkää. Takkaselän varaustuvalla hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa reittiä merkiten ja ylittäen useamman tunturin laen. Maisemat hivelivät silmää ja säät suosivat. Tuntureilta laskeuduimme soiselle alueelle, josta paljastui oikea hilla- ja sieniparatiisi. Vaellusosuutemme venähti yhdeksäntuntiseksi ja uni maistui saunan jälkeen Vaarinkehuman varaustuvalla.
Talkoovaelluksemme toiseksi viimeinen päivä olikin lepopäivä, mutta suurin osa porukasta suuntasi lepopäivän kunniaksi valloittamaan Sorsatunturin. Ennen nousua ensimmäinen kilometri rämmittiin suossa crocseilla ja annettiin väsyneille jaloille kunnon turvekylpy. Suo-osuuden jälkeen päästiin hyppelemään rakkakivikkoon. Nousu kannatti, sillä perillä meitä odotti mielettömät tunturimaisemat, joihin porotokka toi vielä lapinlisämausteensa. Paluumatkalla päästiin jälleen herkuttelemaan hilloilla.
Viimeinen osuus oli säiden osalta haastavin, koska reittimerkintää tehtiin koko 12 kilometrin matka kovassa vesisateessa. Perille Tuntsan pubille saapui lopulta joukko todella märkiä talkoolaisia. Onneksi pubin maukas poropizza vaelluksen päätteeksi sai taas hymyn kaikkien huulille.
Iso kiitos Suvi kaiken mahdollistamisesta. Kiitos Jani, Noomi, Sanna, Kari ja Kirsten isosta työstä ja parhaasta seurasta. Kiitos Tuntsan pubin Matille ja Lailalle kuljetuksesta ja etenkin maailman parhaista poropizzoista.