Komealupiini ja alaskanlupiini
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) on haitalliseksi vieraslajiksi määritelty monivuotinen, siemenlevitteinen hernekasvi, joka on alkuperäisesti kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomeen se on tuotu 1800-luvulla koristekasviksi, ja sitä on kasvatettu myös tutkimuskäytössä. Suomessa komealupiini kasvaa esimerkiksi teiden ja jokien varsilla, pihapiireissä, joutomailla ja jopa hiekkaisilla kankailla.
Alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis) on haitalliseksi vieraslajiksi määritelty monivuotinen, siemenlevitteinen hernekasvi, joka on alkuperäisesti kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosien rannikkoalueilla ulottuen Aleuteilta Alaskan kautta aina Brittiläiseen Kolumbiaan asti. Eurooppaan alaskanlupiini on tuotu 1700-luvulla koristekasviksi. Laji viihtyy erityisesti teidenvarsilla, joenpenkereillä, rannoilla ja sorakuopissa. Suomessa alaskanlupiini on vielä harvinainen. Laji on kotoisin pohjoisempaa kuin komealupiini, ja täten lajilla on potentiaalia levitä jopa Keski- ja Pohjois-Lapin alueelle, jopa tuntureihin saakka.
Tunnistus
Komealupiini kasvaa n. 0,5-1,5 metriseksi, ja sillä on pitkulaiset kukinnot, joiden väri vaihtelee sinisen, violetin, vaaleanpunaisen sekä valkoisen sävyissä. Komealupiinin lehdet ovat sormilehdykkäiset ja lehdissä on 9-15 sormea, ja kasvin varsi on yleensä haaraton. Komealupiini kukkii kesä-heinäkuussa, jonka jälkeen kasviin muodostuu harmaan sävyiset ja pinnaltaan karvaiset siemenkodat.
Alaskanlupiini kasvaa n. 0,5-1,0 metriseksi, ja sillä on pitkulaiset kukinnot, joiden väri on sininen ja valkopurjeinen. Kukinnon väri voi olla myös valkoinen, mutta tämä on harvinaista. Alaskanlupiinin lehdet ovat alapinnalta karvaiset, sormilehdykkäiset ja lehdissä on 6-8 liuskaa. Lehdet ovat myös selkeästi sirommat kuin komealupiinilla. Kasvin varsi on yleensä haarova. Alaskanlupiini kukkii kesä-elokuussa, ja kukkimisen jälkeen kasviin muodostuvat siemenkodat.
Haitat
Molemmat lupiinit ovat haitallisia ympäristölleen eri tavoilla. Kummankin lajin juurissa on nystyröitä, joiden avulla ne sitovat ilmakehästä typpeä maaperään. Tämä on haitallista siksi, että maaperään sitoutunut typpi rehevöittää maaperää, jolloin kasvi syrjäyttää karumpaan maaperään tottuneita kasveja kuten keto- ja niittykasveja, jotka ovat jo harvinaistuneet. Laajoina kasvustoina molemmat lupiinilajit heikentää luonnon monimuotoisuutta, sillä kasvit syrjäyttävät helposti hennommat kasvit, ja alueelle syntyy haitallista monokulttuuria. Komealupiinilla on myös negatiivinen vaikutus pölyttäjiin, sillä se mahdollisesti heikentää kimalaisten lisääntymiskykyä, eikä kelpaa päiväperhospopulaatioiden ravinnoksi. Molempien lajien on lisäksi huomattu vähentävän hyönteisten/pölyttäjien kokonaismäärää kasvupaikallaan.
Torjunta
Komea- ja alaskanlupiinia voi torjua monin eri tavoin. Yksittäisille kasveille ja pienille esiintymille sopii kasvin kitkeminen juurineen. Laajempia esiintymiä voi niittää. Niitto tulisi tehdä ennen kukintaa ja suorittaa kolme kertaa kasvukauden aikana. Niittojäte tulee aina kerätä pois, sillä se rehevöittää maaperää lisää. Kasvuston voin myös peittää mustalla paksulla muovilla, joka jätetään paikoilleen 2-3 vuodeksi. Peittäminen sopii erityisesti selvärajaisille esiintymille. Kasvin kukintoja voi kuka tahansa kerätä vapaasti ilman lupaa, ja kukintojen kerääminen rajoittaa kasvin leviämistä, sillä silloin siemenkodat eivät ehdi kehittyä.
Muista hävittää jäte oikein – se on torjunnan kulmakivi! Vieraskasvijätteen lajitteluohjeistukset voivat vaihdella alueittain ja tarkempaa tietoa saat alueesi jätehuoltoyhtiöltä. ÄLÄ koskaan laita mitään vieraskasvijätettä puutarhajätteeseen!
Lue lisää komealupiinista ja alaskanlupiinista.
